Moraali voi syntyä kahdella tavalla. Se joko kehittyy orgaanisesti tapojen, perinteen ja kulttuurin kautta tai se rakennetaan keinotekoisesti lakien, massamedian tai vallankumouksen avulla. Lännen hallitseva maailmanlaajuinen liberaali moraalijärjestelmä kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, mutta se on muutakin.
Paitsi että läntinen moraali on keinotekoisesti rakennettua, se myös pyrkii nykymuodossaan olemaan universaalia, mikä tekee siitä moraalijärjestelmänä ainutlaatuisen. Läntisen moraalin universaalius on syy sille, miksi antirasismi ja monikultturismi ovat vakiintuneet Länteen ja miksi läntiset valtiot ovat henkisesti kyvyttömiä suojelemaan rajojaan massamaahanmuutolta. Näin siksi, että universaali moraali estää ajattelemasta mikä on hyväksi tai pahaksi omalle ryhmälle.
Lisäksi läntisen moraaliajattelun universaali luonne (etenkin liittyessään edistyksellisyyden ja globalismin käsitteisiin) sisältää oletuksen teleologisesta väistämättömyydestä. Oletuksen mukaan maailma tulee lopulta yhä sekulaarimmaksi, liberaalista demokratiasta tulee ainoa pätevä järjestelmä, monikultturismista tulee kaikkialle maailmaan leviävä yhteiskuntamalli ja ihmisoikeuksista ensisijaisia suhteessa kansalliseen itsemääräämisoikeuteen maailman muuttuessa yhä yhdenmukaisemmaksi.
Toisin kuin traditionaaliset moraalijärjestelmät, läntinen moraalinen universalismi ei liity mihinkään tiettyyn ryhmään, perinteeseen tai kansaan. Sen sijaan se pyrkii kattamaan jokaisen kulttuurin, kansan, uskonnon ja etnisyyden esittäytymällä abstraktin humanismin ja tasa-arvofilosofian objektiivisena yhdistelmänä.
Tämä objektiivisuuden kuvitelma syntyy heimokohtaisten etujen kiistämisestä. Ajatuksesta, että heimokohtaisen edun tavoittelemiseksi heimon on muunnettava ryhmäkohtainen itsekkyys moraaliksi, jotta ”oikein” olisi oikein ja ”väärin” olisi väärin, tai muuten moraalista tulee vain omaneduntavoittelun ja tekopyhyyden mahdollistava sosiaalinen konstruktio.
Väitetystä objektiivisuudestaan huolimatta on lännessä nykyään markkinoitu moraalinen universalismi pitkälti läntisen maailman tuote ja sellaisena varsin uusi. Suurimman osan ihmislajin historiasta ovat moraali, etiikka ja kaikki käsitykset hyvästä ja pahasta juontuneet ensi sijassa perheestä ja heimosta, ja vähäisemmässä määrin yhteiskunnasta ja valtiosta. Moraalisuudessa ei ole ollut pelkästään kyse siitä, mikä on oikein tai väärin, vaan myös siitä, mikä on hyvää tai pahaa meille.
Tällainen ajattelu on parhaiten ilmaistu eräässä beduiinien sanonnassa:
Yksilöllisyyden, ihmisoikeuksien, edistyksen, sekularismin, tasa-arvon ja muiden vastaavien taustaoletukset on kehitetty länsimaissa ja ne perustuvat länsimaiseen ajatteluun. Ainoa syy sille, miksi nämä moraaliset ohjenuorat ovat saaneet universaalin aseman, on lännen voima ja vaikutusvalta.
Lyhyesti sanottuna: länsimainen moraali ei voi olla olemassa ilman länsimaista valtaa.
freedomIlman länsimaiden valtaa, varallisuutta ja infrastuktuuria muu mailma palaa takaisin omiin moraalijärjestelmiinsä ja -kehyksiinsä. Niinpä tärkeä kysymys kuuluukin: kuinka kauan läntinen maailma kykenee ylläpitämään universaalia moraalista kehystään, vaikka se kärsii väestökadosta ja sinne muuttaa massoittain väkeä sellaisista maista ja uskontoryhmistä, joiden moraalijärjestelmät ovat vastakkaisia sekulaarille postmodernistiselle lännelle?
Viimeaikaisista muslimien mellakoista päätellen ei kovinkaan kauan.
Pakolaisten, maahanmuuttajien tai valloitettujen väestöjen sulauttaminen lännen moraaliseen järjestelmään toimii vain, mikäli toinen ryhmä voidaan taivuttaa hyväksymään läntiset moraalikäsitykset kaikkine seuraamuksineen (esimerkiksi yksiavioisuus ja etnisten ryhmien välinen tasa-arvo). Tällaisen yhteistyön saavuttaminen on äärimmäisen vaikeaa ja historian esimerkkien perusteella vaatii usein valtavia uhrauksia, jotka puolestaan johtavat yhä pidemmälle menevään jo valmiiksi epäorgaanisen moraalijärjestelmän keinotekoiseen pönkittämiseen, kunnes järjestelmä lopulta romahtaa.
Pitää siis muistaa, ettei mikään moraalijärjestelmä voi säilyä ilman uhrauksia. Se ei myöskään voi säilyä ilman sitä ylläpitävää vakaata ja toimivaa yhteiskuntaa. Jos yhteiskunta kieltäytyy asettamasta rajoja moraalilleen, lakkaavat myös todelliset rajat lopulta olemasta.
Tämän todentaminen ei välttämättä johda moraaliseen nihilismiin tai moraalirelativismiin kuten jotkut ihmiset ajattelevat. Se kuitenkin vaatii meitä asettamaan moraalin oikeaan kontekstiinsa kulttuurin, historian ja ryhmäintressien tuotteena, koska käsitys oikeasta ja väärästä ei voi olla olemassa ilman niitä. Tätä nimitän moraaliseksi nationalismiksi. Se on käsitys, jonka mukaan moraali – kulttuurin ja kielen tavoin – ei ole erotettavissa sen luoneista ihmisistä. Ne ovat saman kokonaisuuden osia.
Sen sijaan lännen tällä hetkellä tunnustama moraalinen universalismi on keinotekoinen abstraktio, jonka tarkoitus on tasapainottaa yhä epävakaampaa läntistä sivilisaatiota. Kun näiden abstraktioiden ylläpitoon vaadittavat uhraukset kasvavat (väestöllisten paineiden ja massamaahanmuuton aiheuttaman taloudellisen epävarmuuden takia), on länsimaalaisten pakko hylätä tällainen moraali ja omaksua luonnollisempi ja tiukemmin todellisuuteen juurtunut moraalijärjestelmä.
Mikä vielä tärkeämpää, lännen on alettava vetää moraalisia rajoja eli luotava yhdet moraalisäännöt länsimaalaisten ja toiset ulkopuolisten kanssa toimimiseen. Tämä kehitys on airut merkittävälle metapoliittiselle käännekohdalle, sillä moraalinen nationalismi on edellytys varsinaiselle nationalismille.
Sarastus
Suomentanut: Jarkko Pesonen
Englanninkielinen versio: The Advent of Moral Nationalism
Paitsi että läntinen moraali on keinotekoisesti rakennettua, se myös pyrkii nykymuodossaan olemaan universaalia, mikä tekee siitä moraalijärjestelmänä ainutlaatuisen. Läntisen moraalin universaalius on syy sille, miksi antirasismi ja monikultturismi ovat vakiintuneet Länteen ja miksi läntiset valtiot ovat henkisesti kyvyttömiä suojelemaan rajojaan massamaahanmuutolta. Näin siksi, että universaali moraali estää ajattelemasta mikä on hyväksi tai pahaksi omalle ryhmälle.
Lisäksi läntisen moraaliajattelun universaali luonne (etenkin liittyessään edistyksellisyyden ja globalismin käsitteisiin) sisältää oletuksen teleologisesta väistämättömyydestä. Oletuksen mukaan maailma tulee lopulta yhä sekulaarimmaksi, liberaalista demokratiasta tulee ainoa pätevä järjestelmä, monikultturismista tulee kaikkialle maailmaan leviävä yhteiskuntamalli ja ihmisoikeuksista ensisijaisia suhteessa kansalliseen itsemääräämisoikeuteen maailman muuttuessa yhä yhdenmukaisemmaksi.
Toisin kuin traditionaaliset moraalijärjestelmät, läntinen moraalinen universalismi ei liity mihinkään tiettyyn ryhmään, perinteeseen tai kansaan. Sen sijaan se pyrkii kattamaan jokaisen kulttuurin, kansan, uskonnon ja etnisyyden esittäytymällä abstraktin humanismin ja tasa-arvofilosofian objektiivisena yhdistelmänä.
Tämä objektiivisuuden kuvitelma syntyy heimokohtaisten etujen kiistämisestä. Ajatuksesta, että heimokohtaisen edun tavoittelemiseksi heimon on muunnettava ryhmäkohtainen itsekkyys moraaliksi, jotta ”oikein” olisi oikein ja ”väärin” olisi väärin, tai muuten moraalista tulee vain omaneduntavoittelun ja tekopyhyyden mahdollistava sosiaalinen konstruktio.
Tällainen ajattelu on parhaiten ilmaistu eräässä beduiinien sanonnassa:
Minä veljeäni vastaan, minä ja veljeni serkkuani vastaan ja minä ja serkkuni tuntematonta vastaan.Tällainen ajattelutapa kuulostaa monista länsimaalaisista ja useimmista modernin ajan ihmisistä taantumukselliselta ja jopa takapajuiselta, mutta siitä huolimatta se oli, ja monilla tavoin on edelleen, normi suurimmassa osassa maailmaa. Heimon hallitsemiin alueisiin rajoittuu sen moraali, samoin kuin lait, kulttuuri ja uskonto, mikä johtaa väistämättömään johtopäätökseen, että moraali – samoin kuin kaikki kulttuurin muut ominaisuudet – on sosiaalinen konstruktio. Universaalien moraaliväittämien sanominen sosiaalisiksi konstruktioiksi saa toki jotkut ihmiset hermostumaan, sillä se sisältää olettamuksen etteivät nämä universaalit totuudet ehkä olekaan niin totuudenmukaisia tai universaaleja kuin on luultu.
Yksilöllisyyden, ihmisoikeuksien, edistyksen, sekularismin, tasa-arvon ja muiden vastaavien taustaoletukset on kehitetty länsimaissa ja ne perustuvat länsimaiseen ajatteluun. Ainoa syy sille, miksi nämä moraaliset ohjenuorat ovat saaneet universaalin aseman, on lännen voima ja vaikutusvalta.
Lyhyesti sanottuna: länsimainen moraali ei voi olla olemassa ilman länsimaista valtaa.
freedomIlman länsimaiden valtaa, varallisuutta ja infrastuktuuria muu mailma palaa takaisin omiin moraalijärjestelmiinsä ja -kehyksiinsä. Niinpä tärkeä kysymys kuuluukin: kuinka kauan läntinen maailma kykenee ylläpitämään universaalia moraalista kehystään, vaikka se kärsii väestökadosta ja sinne muuttaa massoittain väkeä sellaisista maista ja uskontoryhmistä, joiden moraalijärjestelmät ovat vastakkaisia sekulaarille postmodernistiselle lännelle?
Viimeaikaisista muslimien mellakoista päätellen ei kovinkaan kauan.
Pakolaisten, maahanmuuttajien tai valloitettujen väestöjen sulauttaminen lännen moraaliseen järjestelmään toimii vain, mikäli toinen ryhmä voidaan taivuttaa hyväksymään läntiset moraalikäsitykset kaikkine seuraamuksineen (esimerkiksi yksiavioisuus ja etnisten ryhmien välinen tasa-arvo). Tällaisen yhteistyön saavuttaminen on äärimmäisen vaikeaa ja historian esimerkkien perusteella vaatii usein valtavia uhrauksia, jotka puolestaan johtavat yhä pidemmälle menevään jo valmiiksi epäorgaanisen moraalijärjestelmän keinotekoiseen pönkittämiseen, kunnes järjestelmä lopulta romahtaa.
Pitää siis muistaa, ettei mikään moraalijärjestelmä voi säilyä ilman uhrauksia. Se ei myöskään voi säilyä ilman sitä ylläpitävää vakaata ja toimivaa yhteiskuntaa. Jos yhteiskunta kieltäytyy asettamasta rajoja moraalilleen, lakkaavat myös todelliset rajat lopulta olemasta.
Tämän todentaminen ei välttämättä johda moraaliseen nihilismiin tai moraalirelativismiin kuten jotkut ihmiset ajattelevat. Se kuitenkin vaatii meitä asettamaan moraalin oikeaan kontekstiinsa kulttuurin, historian ja ryhmäintressien tuotteena, koska käsitys oikeasta ja väärästä ei voi olla olemassa ilman niitä. Tätä nimitän moraaliseksi nationalismiksi. Se on käsitys, jonka mukaan moraali – kulttuurin ja kielen tavoin – ei ole erotettavissa sen luoneista ihmisistä. Ne ovat saman kokonaisuuden osia.
Sen sijaan lännen tällä hetkellä tunnustama moraalinen universalismi on keinotekoinen abstraktio, jonka tarkoitus on tasapainottaa yhä epävakaampaa läntistä sivilisaatiota. Kun näiden abstraktioiden ylläpitoon vaadittavat uhraukset kasvavat (väestöllisten paineiden ja massamaahanmuuton aiheuttaman taloudellisen epävarmuuden takia), on länsimaalaisten pakko hylätä tällainen moraali ja omaksua luonnollisempi ja tiukemmin todellisuuteen juurtunut moraalijärjestelmä.
Mikä vielä tärkeämpää, lännen on alettava vetää moraalisia rajoja eli luotava yhdet moraalisäännöt länsimaalaisten ja toiset ulkopuolisten kanssa toimimiseen. Tämä kehitys on airut merkittävälle metapoliittiselle käännekohdalle, sillä moraalinen nationalismi on edellytys varsinaiselle nationalismille.
Sarastus
Suomentanut: Jarkko Pesonen
Englanninkielinen versio: The Advent of Moral Nationalism
